Fyysinen turvallisuus

Vanhaa kuva ajalta ennen eläköitymistäni, kun olin virassa ja töissä Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella.

Keskeisten yhteiskunnallisten toimijoiden, kuntien ja valtion, tulee pystyä hoitamaan yhteiskunnallisia perustehtäviä, joita ovat Suomessa asuvien turvallisuuden, hyvinvoinnin ja huolenpidon sekä koulutuksen takaaminen.

Suomen sisäiset turvallisuusolosuhteet eivät anna mahdollisuutta poliisien määrän vähentämiseen. Suomalainen poliisi on ylityöllistetty ja henkilökuntaa on liian vähän. Poliisien määrän tulee vastata lähivaltioiden henkilöstömääriä ja siksi Suomessa tulee palkata poliiseja. Poliisipulan ongelmaa ei voi ratkaista tempuilla, joissa siirretään poliiseja tehtävistä toiseen. Poliisien määrän tulee vastata naapurimaiden määrää, jotta meille ei aiheudu ongelmia siitä, että olisimme houkutteleva paikka rikollisille. Poliisikoulutus kestää noin kolme vuotta, joten päätöksillä on jo kiire.

Poliisin tulee olla paikalla silloin kun tarvitaan rikostutkintaa ja ennaltaehkäisevää valvontaa, ei pelkästään hälytystehtävien hoitamista. Yksityinen turva-ala luo turvallisuutta kauppakeskuksissa sekä muissa sellaisissa paikoissa, mutta poliisia edelleen tarvitaan. Poliisille tulee noin miljoona hälytystehtävää vuodessa joista se pystyy hoitamaan vain noin 900 000. Rikoslakirikoksia eli niitä törkeämpiä rikoksia, ei liikennerikkomuksia tai vastaavia, ilmoitetaan noin 400 000 vuodessa, joista pimeinä tulleita rikoslakirikoksia voidaan selvittää vain joka viides. Poliisin tulee olla ihmisten arjessa läsnä, eikä vain hädän hetkellä.

poliisit suomi eurooppa

Tiedot ovat Suomen poliisijärjestöjen liiton sivulta, jossa tarkempaa tietoa asiasta. https://www.spjl.fi/viestinta/mediapankki/tilastoja

Maahantulovyöry 2015 oli suuresti Suomen muuttanut tapahtuma. Olen erityisen huolissani maahanmuuttajia, jotka ovat saapuneet sotaisista maista. Joku viisas on sanonut, että ihmiselle on aina ensimmäinen ihmisen tappaminen vaikein, mutta seuraavat ovat jo helpompia. Osallistuminen sotaan ja eläminen sellaisessa maassa, jossa ei ole laillista, yhteisesti hyväksyttyä esivaltaa jättää jälkensä ihmisen arvomaailmaan.

Joskus muistan vieraillessani Ruotsin poliisissa, kuinka siellä varoiteltiin meitä suomalaisia  tilanteesta, jossa ruotsalaiset jo olivat eli maahanmuuttajien asuinalueiden levottomuus ja turvattomuus. Tärkeää on saada maahanmuuttajat integroitumaan olemassa olevaan väestöön pikaisesti, tähän auttaa koulutus, työ ja asuminen yhdessä, ei erikseen omissa lähiöissä. Maahanmuuttajat, jotka eivät löydä työtä muualta maasta, ajautuvat helposti pääkaupunkiseudulle.

Ensiksi, Suomi tarvitsee väestön ikääntymisen johdosta todennäköisesti maahanmuuttajia, mutta työperäinen maahan muuttaminen tulee olla se ensimmäinen ja suositeltava tapa. Jos Suomeen tulee ihminen tai perhe tekemään töitä, niin olen siitä hyvin tyytyväinen, tervetuloa. Työperäinen maahanmuutto tuo lisää veronmaksajia maahamme.

Toiseksi, Suomen tulee tarjota turvapaikkaa oman osuutensa verran sellaisille ihmisille, jotka sitä todella tarvitsevat. Tällä tarkoitan kiintiöpakolaisuutta, jossa maahamme tulevat pakolaisten päätetään humanitäärisillä perusteilla yleensä pakolaisleirien ankeista olosuhteista Suomeen turvaan.

Kolmanneksi, en kaipaa Suomeen ”turvapaikkaturisteja”, jotka käyvät täällä asumassa hakemuksensa takia ja saavat täällä siihen elantonsa häviten lopulta johonkin toiseen maahan mitään ilmoittamatta. Tähän kategoriaan lisään vielä ne jatkuvasti turvapaikkahakemuksensa uusineet, suurin määrä on kuulemma jo kuusi kertaa, jotka siis lainvoimaisen päätöksen jälkeen taas uusivat jo perusteettomaksi todetun hakemuksensa lisäten siihen jonkun lisätiedon.

Turvapaikka-asioihin liittyen olen kuullut uskomattomia kertomuksia. Kuinka turvapaikan hakijat ovat olleet kotimaassaan hengenvaarassa, mutta jättäneet sinne hengenvaaraan edelleen vaimonsa ja lapsensa sekä koko muun suvun, kun matka turvaan olisi ollut kuulemma liian vaarallinen ja raskas muille kuin isolle miehelle.

Toinen turvapaikanhakija oli valittanut, että miksi tuo kaveri sai turvapaikan, mutta minä en, vaikka samasta paikasta tultiin ja oltiin samaan kaveripiiriä. Tähän oli keskustelun jälkeen tullut se lopputulos, että turvapaikan saanut oli onnistunut kertomaan paremmin vääristellyt tarina, joka oli mennyt lävitse.

Rikosten rangaistustaso on Suomessa matala, jos sitä vertaa muualle kuin Pohjoismaihin. Pitkät rangaistukset eivät ole mikään tavoite, mutta rangaistustason tulisi olla sellainen, että kansalaiset sen hyväksyvät. Lainsäädännön ja lainkäytännön tulee vastata kansan oikeustajua.

Yksi ongelma on rikoksien ”paljousalennukset”, joissa jostain teosta ei saa enää lainkaan rangaistusta. Toinen ongelma on se, että oikeuden tuomitsemaan rangaistusta alennetaan virkamiesten päätöksin vankeusaikana. Sitä kutsutaan ”vankilamatematiikaksi.” Se tuomio, jonka oikeus antaa, ei ole se vankeus, jonka tuomittu istuu vankilassa.

MTV:n toimittaja Jarkko Sipilä selventää rangaistuslaskentaan hyvin artikkelissaan, joten en itse ala sitä tähän kirjoittamaan, liitän siihen linkin.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kommentti-uskomatonta-vankilamatematiikkaa-eli-miksi-markus-ponka-ei-ollut-vankilassa/5742252#gs.0r36ci

Tietyissä rikoksissa on rangaistuksen tasossa korjattavaa, jo alkanut seksuaalirikosten uudistaminen, perheväkivaltarikokset sekä lähestymiskiellon rikkomiset sekä maahantulokiellon rikkomiset. Myös tahalliset väkivaltarikokset ovat sellaiset, että aina ei niiden rangaistus ole ymmärrettävä.

Liike Nyt edistää kansanoikeustajun kuulemista vaalien välillä, koska käytössä oleva nettiparlamentti antaa siihen oivan työkalun.

SUomalaisen oikeusvaltion suurin ongelma on se, että rikosasioiden käsittelyajat ovat aivan liian pitkät. Suomi on saanut näistä pitkistä käsittelyajoista huomautuksia jo useasti, mutta perusongelma ei ole poistunut. Rikosprosessiin on tehty useita muutoksia siten että sitä on kevennetty, mutta suurta vaikutusta ei ole vielä tullut.

Rikosprosessia tulee keventää ja siirtyä ennalta enemmän aidosti suulliseen prosessiin. Muodollisesti meillä on suullinen oikeudenkäynti, mutta poliisin entuudestaan tekemän pöytäkirjan hyödyistä ei ole haluttu luopua, vaikka se kuormittaa poliisiorganisaatiota enemmän kuin olisi tarpeen. Suomessa poliisi tekee edelleen hyvin tarkkaa esitutkintatyötä ja siitä pöytäkirjan, jota erityisesti syyttäjät edellyttävät. Tämä johtuu siitä, että syyttäjäorganisaatio Suomessa on hyvin ohut. Eurooppalaiseen oikeusrakenteeseen verrattuna poliisi hoitaa Suomessa syyttäjän asioita.

Liike Nyt -yhteisön kansanedustajaehdokas 2019